Siirry pääsisältöön

Palstalta parempaa


No mutta sanonko  mitä. Olin jo hyvä jottei kumisaappaat jalassa ja kädet multapussissa kunnes taivaalta tipahti kasoittain lunta! Ei, en kestä. Juuri saatiin pihasta viimeisinkin jääkappale sulatettua ja tiet siivottua niin eiköhän sitä himskatin lunta tullut taas lisää. Ja vielä tuommoista raskasta, joka jämähti maahan kiinni. Minun piti aloittaa kylvöpuuhat. Kirjakin oli sitä varten hankittuna ja siemenpussit ostettuna. Masentaa katsoa ikkunasta ulos kun lunta tulee edelleen. Edes talvella ei satanut yhtäjaksoisesti tällä tavalla kuin nyt on tullut. Se alkoi toissa yönä ja loppua ei näytä olevan tiedossa. En ole edes jaksanut katsoa säätiedotuksia. Njaa, no huomenna ja lauantaina pitäisi olla kymmenisen astetta ja sunnuntaina sitten taas viilenee. Kukas se olikaan, joka vähän aikaa sitten ennusti, että vappuna on +20. Näkis vaan. Tätä menoa en saa herneitä ikinä. Ja mitä on kesä ilman herneitä!

Etana, etana näytä sarves, missä on Pekka Pouta. Ehkä pitää sitten vain kokeilla esikasvatusta sisätiloissa. Jos raahaisi multasäkin keittiöön ja aloittaisi hommat vähän toisella tavalla kuin suunnittelin. Paitsi että mistäs minä nyt sitä hiekkaa kaivan kun hiekkalaatikko taitaa olla taas kohmeessa. Ajattelin siis pistää hiekkaa mullan sekaan. Nämä minun hommat on yleensä tällaisia musta-tuntuu-tyyppisiä. Olen ehkä kuullut jostakin, että niin ja näin kannattaa tehdä ja sitten sen muistikuvan perusteella teen asioita. Lähinnä siitä syystä halusinkin aiheeseen sopivan kirjan, joka kertoisi miten ne asiat OIKEASTI pitää tehdä. Moni varmasti muistaa Arno Kasvin teeveestä. Hänet löytää myös kirjoista. Uusin niistä on Readme.fi:n julkaisema kevään uutuusPALSTALTA PAREMPAA. Kasvi sanoo asiat suoraan, kaunistelematta. Hän ei lupaa viljelyn olevan helppoa. Rehellisesti sanottuna itselläni meinasi mennä pupu pöksyyn heti kirjan alkumetreillä, olin nimittäin ajatellut hieman suoraviivaisemmin kuin Arno Kasvi. 

Laatikkoviljely tuntuu kiinnostavalta. Ja suhteellisen vaivattomalta. Siinä pysytään tiettyjen raamien sisäpuolella eikä sadon aikaansaamiseksi tarvita maajyrsintä tai lavallista erilaisia työvälineitä. Haluan yleensäkin kokeilla vaihtoehtoisia toimintatapoja, nyt sitten saa nähdä kannattaako se. Olen aina haaveillut omasta kasvimaasta, jossa kasvaisi perunaa, porkkanaa, sipulia ja herneitä. En silti tiedä olenko vielä valmis sen rakentamiseen ja hoitamiseen. Anoppi sanoo usein, että kyllä ne tomaatit paljon halvemmalla ja helpommalla saa kaupasta ostettaessa. Onhan se varmasti niinkin. Ainakin jos aloittaa kaiken ihan A:sta alkaen. 

Palstalta parempaa kertoo perusasiat oman sadon kasvattamisesta aina mullan työstöstä lähtien. Koska kylvetään, miten taimia kasvatetaan, miten paljon kastellaan, mitä lisälannoitteita tarvitaan ja kuinka tuholaiset pidetään poissa. Kirjassa tutustutaan lämpöpenkkiin, lämpölavaan sekä erilaisiin kasvihuoneisiin ja niissä kasvatettaviin lajikkeisiin. 
Sen jälkeen käydään käsiksi eri lajeihin ja lajikkeisiin. Salaatit, kaalit, juurekset, perunat, bataatit, maissit, kurkut, kurpitsat, melonit, sipulit, tomaatit, palkokasvit sekä maustekasvit käydään huolella läpi yksi kerrallaan. Jokaisesta kasvatettavasta kerrotaan sen ominaisuuksista, ja hyötykäytöstä. Kylvö ja esikasvatus, kasvupaikka ja hoito tuholaistorjuntoineen tulee ilmi selkeästä ohjeesta.
Kirja sopii niin motivoituneille alottelijoille kuin kokeneemmille puutarhureille. Kirjasta löytyy myös reseptejä ja vinkkejä raaka-aineiden käyttöön.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma KOPPA - puikoissa ja koukussa

Ei uskoisi, että siitä on jo melkein kymmenen vuotta kun tein edellisen kerran arvostelun Virpi Marjaana Siiran kirjasta. Miten tämä aika kulkeekaan näin nopeasti! Silloisessa kirjassa aiheena olivat ympyrät ja sen eri variaatiot . Ja silloin vain virkkailtiin, toisin kuin tässä Oma KOPPA, puikoissa - ja koukussa kirjassa, jossa myös neulotaan (eli kudotaan kuten meillä päin sanotaan). Tuon edellisen arvostelun yhteydessä vuolaasti kiittelin kirjailijaa siitä, että olin oppinut tekemään täydellisen ympyrän. Myönnän, että tasaisen pinnan tai muodon aikaansaaminen on aina hieman hankalaa. Ympyrästä tulee kuppi ja kopasta pefletti. Tykkään Virpi Marjaana Siiran tyylistä tehdä ja luoda. Se on jotenkin niin vaivatonta ja spontaania. Kuten aiemminkin sanoin, ajatus "ei oo niin justiinsa " tuntuu sopivan myös tähän kirjaan. Moka tai virhe on vaan kaunistus.  Tässä kirjassa inspiraationa ovat toimineet puut. Ja luonto yleensä. Ovathan nuo tärkeitä meidänkin olemassaolon kannalta

Satuhieronta

Satuhieronta  läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa ”Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronnassa yhdistyy kaksi lapsen kasvun ja kehityksen kannalta oleellista asiaa:  satu ja hyvä kosketus." Muistatko miten hyvältä se tuntui kun joku piirteli selkään kuvioita? Omasta lapsuudesta se ainakin muistuu mukavana muistona mieleen. Monesti lapsina piirtelimme toistemme selkään kuvioita ja yritimme arvata mikä kuva on kyseessä. Samaa on tehty myös päiväkodissa ja koulussa. Nyt asiaa on tutkittu tarkemmin, ja sille on löytynyt nimi: ’satuhieronta’. Satuhieronta tuntuu lähes epätodellisen yksinkertaiselta tavalta poistaa monia negatiivisia asioita ja ennen kaikkea lisätä positiivisia asioita. Satuhieronnan vaikutukset ulottuvat niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Se antaa myönteisen läheisyyden ja kosketuksen kokemuksia, tukee itsetuntoa, kehittä

Kirjosukkakirja

  En kestä, miten keksit näitä ideoita Lumi Karmitsa! Olet niin valtavan taitava luomaan taidetta puikoilla. Kirja kirjalta yhä huikeampia neulekuvioita ja -malleja.  Tässä uusimmassa kirjassa on eräs veikeä juttu. Kirjosukkakirjasta löytyy 20 erilaista upeaa sukkaa, mutta vain yksi ohje. Nii'in. Luit oikein. Eli jos osaat tehdä yhdet sukat, osaat tehdä kaikki! Kirjan kuvioiden mallikertoja voi hyödyntää myös muissa töissä kuten vaikkapa peitoissa, pipoissa, kaulahuiveissa tai hameen helmassa. Huisia, eikö! Kirjan kuvioissa vipeltävät jälleen kerran somat eläimet, kuten ketut, puput, kisut, lampaat, possut ja linnut. Pääkallojakaan ei olla unohdettu, onneksi. Näiden lisäksi seilataan merellä, tehdään eeppistä shittiä, pohditaan kuka on tuo sukkien rillipäinen nainen, ja sanotaan heipat alienille, lumiukolle ja joulupukille sekä merenneidolle. Löytyypä kuoseista tietysti myös paljon luontoteemaa ja kukkasia. Miten voi pikseleillä saada aikaan pyöreitä muotoja? Se minua aina miet