Siirry pääsisältöön

Tekstit

Suurenmoinen mies

Minusta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä kirjoittamaan tästä kirjasta tai Touko Laaksosesta. Kuin olisin astunut liian suuriin saappaisiin. Touko Laaksonen, taiteilijanimeltään Tom of Finland kun oli suurenmoinen ihminen, upea mies, jolla oli upea ja monivivahteinen elämä ja ura. Touko Laaksosen saappaita ei niin vain täytetä. Tunnen myös häpeää siitä, että oikeastaan vasta nyt hahmotan kuka on Touko Laaksonen. Olen kyllä tietoinen Tom of Finlandista, mutta siitäkin vain pintapuolisin median antamien tiedonrippeiden pohjalta. Jostakin syystä heräsin aiheeseen vasta nyt. Ehkä se johtui osittain elokuvatrailerista, jonka näin elokuvateatterissa. Se filmi täytyy kyllä käydä katsomassa. 
Jokaisella, joka syystä taikka toisesta on jäänyt epätietoisuuteen Tom of Finlandin suhteen, on aukko sivistyksessä. Kirjan luettuani tulin surulliseksi siitä, että näin merkittävä ja mahtava persoona on jäänyt monelta varjoon tai unohduksiin. Miten kukaan voi piirtää noin hyvin. Tai 'hyvin' ei ri…
Uusimmat tekstit

Arvoitukselliset aivot

Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta on arvostetun brittiläisen aivokirurgi Henry Marshin muistelmateos hänen uransa mielenkiintoisista ja monipuolisista leikkauksista. Työssään Henry Marsh on päässyt seuraamaan läheltä hyvinkin vaikeita tapauksia, joiden onnistumisprosenttia ei voi sanoa etukäteen. Hän voi vain kertoa potilaalle, että on mahdollisuuksia onnistua mutta mitään takeita siihen ei ole. Hänen leikkauspöydälle ovat joutuneet niin pienet lapset kuin jo ikääntyneet ihmiset, joita ei vielä muutamia vuosia sitten olisi edes leikattu korkean iän vuoksi. Henry Marsh haluaa kuitenkin antaa jokaiselle saman mahdollisuuden.
Henry Marsh kertoo kirjassaan yli kaksikymmentä erilaista tapausta - yhteistä niille kaikille on se, että ne liittyvät aivoihin. Hän kertoo hyvin suoraan millaisia tunteita leikkaukset hänessä aiheuttavat. Koskaan ei tiedä miten toimenpiteet onnistuvat, toipuuko potilas vai menehtyykö leikkauspöydälle. Tapauksia kuvaillessaan Marsh tuo monesti esille sen, että …

PELLAVASYDÄN JA KÄPYKRANSSI

Luonnonmateriaalitovat ihania ja niin monikäyttöisiä! Risuista, varvuista, kävyistä ja oksista saa aikaan vaikka mitä. Helpoin on kranssi, johon tarvitaan vain nippu pitkiä koivunoksia tai villiviinin oksia, jotka kiepsautetaan kehän muotoon. Luonnonmateriaaleja työstettäessä ei välttämättä tarvita kuin oksasakset ja rulla rautalankaa. Rakastan luonnon antimia, olen lapsesta saakka tehnyt kransseja ja koristeita niistä. Toki haluan myös oppia uusia juttuja ja tekniikoita. Alan kirjallisuutta löytää aika hyvin. Tässä yksi hyvä esimerkki: PELLAVASYDÄN JA KÄPYKRANSSI (Gummerus). Kirjassa esitellään lukuisia erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä koristeita. Oksien ja risujen lisäksi käytetään muun muassa tuohta ja vihreitä kasveja ja kukkia, olkia ja marjoja, sekä havuja. Jokaiseen työhön kuuluu selkeät ohjeet mallikuvien kera. 
Sammaleesta syntyy ihanan utuisia ja lempeitä koristeita: sydämiä, tähtiä, kransseja ja hauskat kirjaimet, joista voisi tehdä vaikka osoitenumeron talon seinään.…

Yhden kattilan pastat

Yhden kattilan pastat, miten ihmeessä en ole törmännyt tähän ennen tai keksinyt tätä itse! Olen kyllä kypsentänyt maukkaat lihapullat tomaatti-mozzarella-kastikkeessa mutta en älynnyt laittaa pastaa joukkoon. Hmph. Kaikkea sitä oppii. Meillä syödään aika paljon pastaa, tai no, tuon 'aika'-sanan voisi jättää kyllä poiskin. Esikoinen ei nimittäin juuri muuta ole vuosiin suostunut syömäänkään kuin pastaa. Tonnikalaa ja makaronia. Alkaa jo äitiä kyllästyttää. Olen miettinyt mitä muuta keksisin, siis sellaista mitä tuo nirso yksilö suostuisi syömään. Nämä tässä kirjassa esitellyt kattilaruoat näyttävät herkullisilta ja houkuttelevat todellakin testaamaan. Enää ei edes voi sanoa, että ei ole aikaa, koska nämä neljän hengen ateriat valmistuvat vartissa. Vartissa! Eihän siinä ajassa ehdi edes kuoria perunoita. Tällä tavalla säästyy energiaakin kun ei tarvitse montaa levyä pitää päällä yhtä aikaa. 
Kattilaan laitetaan siis aluksi kaikki tarvittavat raaka-aineet ja lopuksi kaadetaan pää…

LEMPIVAATTEITA

Lotta Jansdotter toteuttaa unelmaani. Joo, ei saa olla kade. Mutta jos ihan pikkasen vaan. Lotta on designer, joka suunnittelee tuotteita ja kuoseja, ja kuoseja tuotteisiinsa. Lempivaatteita -kirja pitää sisällään ajattomia vaatteita, jotka ovat myös helppotekoisia. Yksinkertaisia malleja ja muotoja. Hameita, jakkuja, housuja, toppeja, kafkaaneja, tunikoita, mekkoja. Lyhyitä ja pitkiä. Yhteensä 5 peruskaavaa, koossa XS-XL. Lisänä laukkuja, huiveja ja koruja. 
Vaikka kirjan mallit ovat muodoiltaan melko tavallisia - ehkä niissä on havaittavissa samoja piirteitä kuin Marimekon vaatteissa - on niissä silti tietynlaista persoonallisuutta ja boheemiutta. Malleissa on käytetty pääsääntöisesti eripaksuisia puuvillakankaita, mutta myös muita luonnonkuituja. Sama malli saa ihan uuden ja erilaisen ilmeen kangasta vaihtamalla. Mallit on tehty muunneltaviksi ja pituutta muokkaamalla saa luotua lisää vaihtoehtoja.
Kirjan teksti on kirjoitettu persoonallisella tyylillä tarinamuotoon. Tekstin mukana…

Unelmahommissa

Jokaisella meistä on unelmia. Osalla isompia, osalla pienempiä.  Osa meistä tavoittelee niitä, ja saavuttaa haluamansa. Osa ei uskalla hypätä tuntemattomaan ja osa ei edes tunnista tai tiedosta omia unelmiaan. Osa ei vain yksinkertaisesti uskalla unelmoida. Ihmisiä, tilanteita, asioita ja syitä on erilaisia. Aina kaikki ei ole mahdollista, ainakaan juuri sillä hetkellä. 
Mutta silti nykyään puhutaan paljon intuitiosta, aarrekartoista ja siitä, että kun oikein kunnolla panostaa unelmiinsa, sanoo ne ääneen tai piirtää niistä kartan niin ne alkavat pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä ja toteutua. Oletko jo tehnyt oman karttasi? Minä olen. Ja toivon kovasti, että se muuttuisi todeksi. Toki asioiden eteen täytyy silti tehdä töitäkin.  Uskon silti, että asiat voivat elää omaa elämäänsä ja ne voivat ajautua omiin uomiinsa vähän kuin vahingossa, sattumalta, vaikka uskonkin sen olevan enemmänkin johdatusta ja maailmankaikkeuden puuttumista asioihin. 

WSOY:lta tuli vähän aikaa sitten kirja Unelmahom…

Palstalta parempaa

No mutta sanonko  mitä. Olin jo hyvä jottei kumisaappaat jalassa ja kädet multapussissa kunnes taivaalta tipahti kasoittain lunta! Ei, en kestä. Juuri saatiin pihasta viimeisinkin jääkappale sulatettua ja tiet siivottua niin eiköhän sitä himskatin lunta tullut taas lisää. Ja vielä tuommoista raskasta, joka jämähti maahan kiinni. Minun piti aloittaa kylvöpuuhat. Kirjakin oli sitä varten hankittuna ja siemenpussit ostettuna. Masentaa katsoa ikkunasta ulos kun lunta tulee edelleen. Edes talvella ei satanut yhtäjaksoisesti tällä tavalla kuin nyt on tullut. Se alkoi toissa yönä ja loppua ei näytä olevan tiedossa. En ole edes jaksanut katsoa säätiedotuksia. Njaa, no huomenna ja lauantaina pitäisi olla kymmenisen astetta ja sunnuntaina sitten taas viilenee. Kukas se olikaan, joka vähän aikaa sitten ennusti, että vappuna on +20. Näkis vaan. Tätä menoa en saa herneitä ikinä. Ja mitä on kesä ilman herneitä!
Etana, etana näytä sarves, missä on Pekka Pouta. Ehkä pitää sitten vain kokeilla esikasva…